Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Pingviinimatkat

31.5.2013

Vain liike ja muutos on pysyvää!

Kesäloma lähestyy ja kaikenlaista raportoitavaa riittäisi taas reissurintamalla, mutta joudutte vielä hetkisen odottamaan sillä välin kun suoriudumme hieman suuremmasta pakkausurakasta. Vanhat tutut Clasun pahvilaatikot on jälleen kaivettu esiin ja tyhjennämme kaapit ja komerot muuttoauton kyytiin. Vaikka nykyisessä asunnossa olemmekin erinomaisesti viihtyneet, niin silti vasta nyt tuntuu, että ollaan ihan oikeasti pääsemässä perille lähes parin vuoden jälkeen. Kuullaan taas ihan vähän matkan päästä ;)


25.5.2013

Mikä saa reissaaamaan ja minne haluaa aina palata uudelleen?

Saimme Destination Unknown –blogin Sadulta tovi sitten haasteen, missä tulee vastata seuraaviin kysymyksiin: Mikä saa meidät matkustamaan ja mikä jäämään kotiin? Kiitos Satu haasteesta, joka todella oli haaste! Tämä vaati nimittäin hieman pohdintaa ja lopulta spontaania listaamista. Ensin tietysti ne positiiviset asiat, eli syyt mitkä saavat reissaamaan.

Uteliaisuus
Tämä lienee se perimmäisin syy kaikista. Halu nähdä, kokea ja tutustua uuteen ja erilaiseen on sanoin kuvaamattoman voimakas. Historiallisesti merkittävät paikat ovat paljon mielenkiintoisempia käydä katsomassa itse, kuin lukea niistä kirjoista. Kulttuuri on mahdollista kokea vain tutustumalla siihen paikan päällä. Ja ne pingviinitkin oli monin verroin hienompaa nähdä luonnon varaisina ihan omin silmin, kuin dokumentissa tai eläintarhassa.

Erilaisuus
Uudet maut, maisemat ja kaupungit tuovat vaihtelua arkeen. Reissussa ateriointi on yksi päivän päätapahtumista ja siihen panostetaan huomattavasti enemmän. Jo pelkkä ruokakaupoissa käynti on meistä ihan ässä puuhaa. On kiva ihmetellä ja töllistellä mitä kaikkea erilaista sitä tavalliset kansalaiset ostavat niin New Yorkissa, Sisiliassa, Malesia, kuin Uudessa-Seelannissakin. 

Coober Pedy ei ihan hevillä unohdu. Varmasti yksi eksoottisimmista koskaan käymistämme paikoista!
Valkonaama lempipuuhassaan ihmettelemässä illaillistarjoamaa Food Courtilla 

Ihmettelemässä Balilaisen perheen arkisia askareita

Halu palata jonnekin minne sydän on jäänyt
Maailmassa ei ole montaakaan kolkkaa, minne ei olisi mukavaa palata uudelleen. Päinvastoin, lähes kaikkiin paikkoihin olisi mukava tutustua vieläkin syvällisimmin. Sitten on vielä New Yorkin ja Rooman kaltaisia paikkoja, joihin ei kyllästy koskaan, vaan mielessään näihin paikkoihin haluaa palata aina uudelleen ja uudelleen. Usein käykin niin, että yksi loma suuntautuu uuteen paikkaan ja sen jälkeen on taas palattava jompaankumpaan edellä mainituista. Sitten taas on jonkun uuden paikan vuoro. 

Tähän maisemaan sitä ei varmasti kyllästy koskaan!

Nyt kun Central Park on nähty ruskankin väreissä, niin voimme taas suunnitella matkaan muinakin vuodenaikoina.

Ystävät
Meillä on onni omata ystäviä monelta mantereella ja vielä suurempi onni on saada heiltä kutsu kyläilemään. Ystävien kanssa olemme päässeet tutustumaan aina vähän erilaiseen paikalliseen elämään ja kokemaan paljon asioita, joita ei itse olisi perus turistina osannut ajatellakaan. Vaikka sitä kuinka toivoisi, että rakkaat olisivat aina lähellä, niin emme myöskään vaihtaisi pois hetkiä viime syksynä Johannan kauniissa Arlingtonin kodissa, joulun aikaa Anitran luona Sydneyssä tai niitä lukuisia illallisia L&T:n kodissa Saksan maaseudulla vuosien mittaan. Kiitos ja kumarrus teille kaikille ystäville, jotka olette meidät niin avosylin koteihinne kutsuneet 



Loma 
Onhan sen vaan vielä loppuun myönnettävä, että loma ei ole ihan tuntunut niin lomalta, jos on kotinurkissa pyöritty. Todellinen irtautuminen vaatii maiseman vaihtoa (oli määränpää sitten kotimaassa tai ulkomailla) ja lähinnä lomalla se on mahdollista.

Ja vielä loppuun se ainokainen seikka, joka välistä pistää katsomaan kotielämää ja arkea silmiin.

Työt ja loman puute
Onni on työpaikka mikä joustaa, kuten meillä molemmilla on. Jousto on mahdollistanut mm. viime syksyisen Amerikan reissun ja sille annetaan todella paljon arvoa. Välistä niitä töitä on kuitenkin huhkittava, eikä elämä voi olla pelkkää lomaa. Toinen meistä kun vielä työskentelee Freelancerina, niin on vuodessa aikoja jolloin ei yksinkertaisesti kannata olla poissa Suomesta. Joten niin kauan kun työhön ei sisälly reissaamista, niin täytyy niitä suunnitella jokseenkin töiden mukaan.
Haastehan kuuluisi laittaa eteenpäin, mutta koska näihin kysymyksiin tuntuu lähes kaikki seuraamamme blogit jo vastanneen, niin jätetään tämä tähän vapaasti mukaan otettavaksi. Sen sijaan haastamme teidät kaikki siellä kertomaan mikä teille on se paikka päällä maan, minne aina haluatte palata uudelleen ja uudelleen? Ja minne taas ei ole tarvetta palata enää koskaan? Jäämme mielenkiinnolla odottamaan kommentteja ja postauksia aiheesta! 

Onneksi se loma taas pian koittaa :) 

6.5.2013

Mistä löytyisi Rutinoffin Euroopan serkku?

Ihan alkuun kiitos kaikista edellisen postauksen pohjalta saadusta vinkeistä! Kaikki kokemukset ja ideat ovat tervetulleita vastakin. Lähtöönhän on kuitenkin vielä piinallisen pitkät kahdeksan viikkoa.

Vaikka matkaan ollaan lähdössä nähtävästi ilman tarkempia suuntaviivoja tai varauksia, niin kulkupelin kohdalla teemme varmasti poikkeuksen ihan piahkoin. Auton etsiminen ja vertailu on yksi raivostuttavimmista suunnitteluun liittyvistä asioista ja meillä tästä hauskuudesta saa J ottaa kaiken ilon irti. Vertailu eri firmojen ehtojen ja rajoitusten välillä saa Millan pimahtamaan liitoksista alta aikayksikön, kun taas J jaksaa onneksi lukea huolella sen pienimmänkin printin. Ja autoa vuokratessa sillä pikkuprintillä on paljonkin väliä, jos ei halua ikäviä yllättäviä menoeriä haaverin sattuessa.

Olemme vuokranneet auton alle useammallakin reissulla muutamiksi päiviksi ja aina jännittäneet näiden uutuuttaan kiiltävien kumipyörien naarmuuntumista ja tuulilasirikkoja. Olimmekin oikein erityisen iloisia Uudessa-Seelannissa, kun parikin vuokraamoa tarjosi alle jo parhaat päivänsä nähneitä käytettyjä autoja. Oi miksi näitä ei ole tarjolla Euroopassa? Niin paljon mieluummin huristelisimme Rutinoffin Euroopan serkulla vailla huolta jokaisesta lentävästä kivestä tai muista naarmuista.

Ja olisihan se muutenkin aika paljon tyylikkäämpää kurvailla joillakin näistä, kuin sillä perus Pololla!



Totuuden nimissä on myönnettävä, että eivät ne Uuden-Seelanninkaan käytetyt ajoneuvot ihan näin tyylikäitä olleet, mutta kunnolla käytetylle vuokra-ajoneuvolle olisi mielestämme myös Euroopassa kysyntää. Vai mitä mieltä olette? Ja ennen kuin syvennymme pikkuprinttien maailmaan, niin kysytään vielä löytyykö sieltä ruudun takaa kokomuksia tai suosituksia autonvuokraamoista Saksanmaalta?

PS. Jos joku vielä miettii, että mikä ihmeen Rutinoff, niin selvennettäköön kyseessä olleen meidän uskollinen ajopeli Uudessa-Seelannissa.