Kultainen apina, kultaiset munkit ja kultaisia ihmisiä – Prachuap Khiri Khan 31.3.-7.4.2012

Majoitus Baan Pak Sukjai 450B THB / yö. Sis ilmastointi ja lämmin vesi
Pyykinpesu 5 THB / vaatekappale (n. 0,12 €). Kaupungissa myös paljon itsepalvelupesuloita 20B/kone.
1,5 litraa juomavettä omaan pulloon automaatista 1 THB 

Tykästyimme Prachuap Khiri Khaniin ja sen tunnelmaan. Alkuperäinen viiden yön suunnitelma lähti välittömästi venymään. Vaikea sanoa mikä paikassa niin vetosi meihin… Ihan yleinen tunnelma kait. Ja se, että koimme olevamme osa paikallisten arkea. Hotellin ravintolassa kävi paljon myös paikallisia syömässä aterioitansa ja aamiaisella seurasimme lähinnä ihmisvirtaa, joka saapui paikalle hyödyntämään hotellin tarjoamaa kopiointipalvelua. Henkilökunta ei juuri puhunut englantia omistajaa lukuun ottamatta, mutta yrittivät siitä huolimatta käydä kanssamme juttusille aina kun mahdollista. Elekieli nousikin ihan omaan arvoonsa. Meidän viihtyvyydestä huolehdittiin, kuin maailmantähtien luokassa konsanaan. 

Juuson kainalossa ihmiset, jotka saivat meidät tuntemaan olomme enemmän kuin tervetulleiksi. Oikealla Tanja.

  

Vierailustamme Buddhan luona seuranneena päivänä päätti Milla jäädä hotellille jalkoja lepuuttamaan ja J lähti yksin katsomaan mistä Pinit oli puhunut. Kuvat nähtyään Millaa tietysti hieman harmitti, mutta toisaalta aina pari tuntia omissa oloissakin tekee ihan hyvää. Iltapäivästä vierailimme vielä ns. lähitemppelillämme ja tervehdettiin kullattua Kekkosta kavereineen. 

Omakuva - 30s suljinajalla ehti J juuri juosta kameralta riittäväksi aikaa valoon

Kultaista kuolevaa Buddhaa vartioimassa olleita ei aurinko juuri kiusannut

 
Viikonloppu toi kylille taas uudenlaista säpinää, kun pätkän rantabulevardia valloittivat höyryävät ja tuoksuvat ruokakojut. Ilta kului rattoisasti kadulla käyskennellessä erilaisia herkkuja maistellessa. Jauheliha ja makkarat tikunnokassa ja cola-juoma muovipussissa olivat superherkkuyhdistelmä! Ruokakojujen jatkoksi löytyi jos jonkin moista tavaraa myyvää kojua ja olikin hauska tarkkailla miten eri tavaraa myydään paikassa, jossa paikalliset ovat turistien sijaan ostovoimaisin porukka. 

Lähialueen temppeleiden ollessa hallussa, suuntasimme tutustumaan viereiseen sotilastukikohtaan. Alueelle pääsee kuka hyvänsä ja vaihtelevasti meitä pyydettiin vain kirjautumaan alueelle portin vieressä olevassa rakennuksessa. Alueelta löytyy Prachuap Khiri Khanin kaupungin paras uimaranta Ao Manao, golf-kenttä, historiallinen puisto ja lystikkäitä apinoita. Hotellikin löytyy rannalta, jota ainakin Mondon Thaimaa-oppaassa kehuttiin. 

Tämän kuvan jälkeen pistettiin roolit mopon päällä ensimmäistä kertaa toisin päin. Taisi myös olla viimeinen kerta vähään aikaan, sen verran J tärisi perille saavuttaessa :D

Historiallisessa puistossa kävimme kuvaamassa muutamat vanhat sotilaskoneet, mutta nopeasti mielenkiintomme kohdistui koneiden sijaan alueella käyskenteleviin apinoihin. Rodultaan nämä olivat samoja, kuin mitä Langkawillakin tapasimme (eli Dusky leaf monkey) ja huomattavasti söpömpää sorttia, kuin temppelillä pomppivat ahneet ja röyhkeät sukulaisensa. Huomio kiinnittyi välittömästi keltaisiin poikasiin, jotka näyttivät enemmän pehmoleluilta, kuin eläviltä olennoilta. Ihan huippu symppiksiä! 

Pikku miehen piti tarkistaa, että hännän toisessa päässä oli elävä olento

Ao Manaon ranta ei kyllä pärjää taakse jättämillemme, mutta kyllähän sielläkin pulahti ihan mielellään. Eräänä päivänä uidessamme kerääntyi paikallisia lapsia J:n ympärille. Kovasti harjoittelivat englantiaan kysymällä nimeä ja perään sitten piti heiltä jokaiselta vuorollaan kysyä samaa. Millakin huudettiin paikalle kysymään, jotta saivat tarpeeksi monta kertaa toistaa ”My name is…”. Ranta itsessään oli oikein lapsiystävällinen matala ja hiekkapohjainen. Muutama meduusa tuli vastaan, mutta osoittautuivat kuolleiksi.

Ao Manaon ranta

Uimarenkaita vuokran

Eräänä aamuna Tanja ilmoitti iloisesti, että hotellille on saapumassa lisää suomalaisia samaisena iltana. Seuraavana aamuna toivoteltiin maanmiehillemme huomenia suoraan kotimaisella, kun ei noista valkonaamoista voinut oikein vikaankaan arvata. Siinä sitten juteltiin niitä näitä ja saimme kuulla heidän olevan oman puolivuotisensa alkutaipaleella. Juttu lähti luistamaan sen verran mukavasti, että päädyimme seuraavien päivien aikana useammankin kerran saman pöydän ääreen milloin aamiaiselle, milloin päivälliselle tai ihan vaan oluselle. Hauskin yhteinen lounas nautittiin ehdottomasti erään paikallisen rouvan kotitalon terassilla. Uudet toverimme olivat paikan löytäneet edellisenä päivänä ja meidän viimeisenä päivänä kaupungissa suuntasimme ravintolaan vielä koko porukalla. Tarinaa riitti sen verran paljon, että aurinkokin ehti siinä laskeutua ja välillä tilattiin ruokaa lisää. Hyvää ruokaa, hyvässä seurassa, mitä sitä muuta voisi kaivatakaan!?

Kiitos mahtavasta seurasta H & U! 

Venytimme aikaamme Prachuap Khiri Khanissa lopulta kokonaiseen 11 päivään. Vielä lähtiessäkään ei tuntunut siltä, että olisi halunnut jo eteenpäin. Bangkok kuitenkin kutsui ja halusimme nauttia pääkaupungin sykkeestä kerrankin rauhassa. Oli siis aika sanoa hyvästit niin hotellin omistajalle Tanjalle ja hänen iki-ihanalle henkilökunnalle. Tanja ystävällisesti vielä kuskasi meidät autollaan bussiasemalle ja uudet ystävämme tulivat oikein saatille hyvästelemään. Haikein mielin jätimme taakse tiikkipuutalojen kaupungin ja toivotimme Turreille unelmien matkaa Aasiassa!