Haikein, mutta onnellisin mielin

*** Millan mutina ***

Viimeinen aamu Bangkokissa… Ristiriitaisissa tunteissa. Tänään vatsassa on samanlaista kutinaa, kuin mitä lokakuisena aamuna tasan puoli vuotta sitten. Tällä kertaa tosin tiedämme miltä siellä näyttää minne olemme lähdössä. Joka nurkan takana ei odota jotain uutta ja ihmeellistä, vaan tuttua ja turvallista. Niin innolla, kun sitä kaikkea odottaakin, niin sisältyy lähtöön paluuseen väistämättä hieman haikeuttakin. Se merkitsee päätöstä tälle meidän kahden omalle seikkailulle. Jotenkin kai kuvastaa fiilistäni tuo että kirjoitin todella ensin ’lähtö’ vaikka oikeasti kyseessähän on ’paluu’…   

Nämä kaikki siis pitäisi saada mahtumaan rinkkaan... Huoh... 

Kotona odottaa niin valtavasti hienoja asioita, että listaaminen on oikeastaan mahdotonta. Selvää on se, että meikäläiselle paluuseen sisältyy paljon tunteita. Siskoni kirjoitti muutama päivä sitten, että ei itkettänyt kun lähdettiin, mutta nyt voi olla, että tirauttaa ihan vaan jälleennäkemisen riemusta. Itse liikutuin kyyneliin, jo viestiä lukiessa, joten voitte sitten vaan kuvitella mitä on odotettavissa kasvotusten! Enpä olisi uskonut tirauttavani vielä jopa Mötley Cruen ”Home sweet home” –biisin pianon pimputuksistakin. Tänään on näköjään kaikki mahdollista mitä tulee meikäläisen tunneskaalaan *lol*

Nyt on koittanut hetki, jolloin pulahdetaan vielä viimeisen kerran uima-altaaseen, pakataan viimeisen kerran rinkat täyteen tavaraa ja sitten suunnataankin lentokentälle. Onneksi tämän kaiken hoitamiseen on koko päivä aikaa! Huomenna saankin jo halata äitiäni kentällä, muita rakkaita vähän myöhemmin ja nauttia monta siivua ruisleipää. Koko viikko jatkuu tunnemyräköissä, kun saamme tavata vielä loputkin läheisemme ja viettää heidän kaikkien kanssa kunnolla aikaa. 

Keskiviikkona pääsen pistäytymään uusvanhalla työpaikallani ja saan tavata kaikki vanhat ja uudet kollegat. Toimistolta suuntaa suoraan Delicatoon lounaalle, sillä heidän kana-fetasalaattia on aivan uskomattoman kova ikävä! Ja niin sitä ollaan taas normaalikuvioissa ennen kuin huomataankaan. Ja niin kivalta kun nyt ajatus farkuista ja korollisista saappaista tuntuukin, niin kuukauden kuluttua olen jo varmaan valmis vaihtamaan Bayswaterini näihin hitaisiin aamuihin, uima-altaasen katolla ja elämään flip flopeissa. 

Delicaton kana-fetasalaatti kuvattu noin 6kk sitten ;) 

 
Voi haikeus… Tästä se nyt sitten lähtee… See you soon! 

Blogihan tosin jatkaa elämää vielä reissuaiheissa, vaikka me kotiudummekin.