Rantaelämää á la Päiväni Murmelina 12.-22.3.2012

Majoitus Pada Hotel 600 Baht / yö (n.15€) sis. Lämmin vesi, ilmastointi, tuuletin ja wifi
Skootterin vuokra 250 Baht / vrk (n. 6.25€)
Bensalitra 40 Baht (n. 1€)
Aamiaisbuffa naapurihotellissa 150 Baht / hlö (n. 3.75€)
Pyykkikilo 40 Baht (n. 1€)

Meidän rantsu

Olimme varanneet toisesta hotellista Lantalla, Padasta, alkuun neljä yötä. Kaikki kuitenkin loksahti niin kohdilleen, ettemme meinanneet lähteä kulumallakaan. Bungalowi-huone oli erittäin hyvin varusteltu, viihtyisä, alue rauhallinen ja rantaan lyhyt matka. Jos jokin miinus paikasta on keksittävä, niin ehkä ravintoloiden vähyys konttausetäisyydellä. Ne kuitenkin mitä kadun varrelta naapurustosta löytyivät, olivat erittäin kivoja, kohtuu hintaisia ja ajoivat asiansa vatsalaukun täyttämisessä.

Parina päivänä hurviteltiin skootterilla mm. saaren eteläkärkeen länsirannikkoa pitkin ajaen ja ihastelemassa muutamia lähes autioita rantoja. Mopedilla oli myös kelpo hurauttaa hieman edemmäksi illalliselle ja tämän kunnian sai peräti kahdesti kreikkalainen ravintola El Greco. Omistaja oli kreikkalainen ja ruoka riittävän autenttista, jotta siitä sai kaipaamansa vaihtelua riiseille ja nuudeleille. Listalla mm. tsatsikia, souvlakia sekä ouzoa. 

Milla biitsillä. Ei ollut juuri muita häiröiksi...

Naapurihotellin roikkuvat puutarhat

Herra Tossavainen sai myöhemmin elävän kaverin häkkiinsä

Majapaikassamme saimme nauttia rauhasta lähes kahdestaan. Enimmillään taisi olla kahdessa muussa mökissä asukkaita. Mökkimme 405 oli vielä siinä mielessä täydellinen, että se oli rivissään viimeinen, eikä terassin ohi kävellyt porukkaa ohi. Ainoastaan Kirppu-kissa tuli välillä vaatimaan huomiota ja osallistumaan terassilla löhöilyyn. Sosiaalinen elämä siinä tietysti jäi vähän vähemmälle. 

 
Päivät kuluivat ja vajosimme entistä syvemmälle rantakoomaan. Päivän rankimpia päätöksiä oli ruokapaikan lisäksi se, että meneekö rannalle vai ehkäpä uima-altaalle. Kokonaisia vuorokausia suorastaan katosi niiden toistuessa samanlaisina ja ilman aktiviteetteja. Majoitus oli tasoonsa nähden vielä niin hävyttömän halpa, että jatkoimme oleskelua alkuperäisen neljän yön lisäksi vielä neljällä ja sitten vielä kolmella. Lopulta ravistelimme itsemme unelmoinnista hereille, pakkasimme rinkat ja otimme kurssin kohti Khao Lakia.

Vaikeita päätöksiä: Rannalle...

...vaiko altaalle?

Näillä pikkukavereilla oli virtaa meidänkin edestä. Olivat aika uskomattoman sööttejä.

Pyörä valmiina pyörimään

Viikot vierivät hurjaa vauhtia ja tuntuu, että reissu loppuu ennen kuin huomataankaan. Ei vaiskaan, onhan tuo kotiin paluu ollut viime aikoina mielessä monestikin. J totesikin ääneen, että koko paluun ajatteleminen pitää nyt lopettaa, koska muuten tässä unohtuu nauttia lähes kuukauden verran reissusta!

Hetki jolloin Lufthansan renkaat laskeutuvat Helsinki-Vantaalle, on ollut paljon mielessä mitä lähemmäksi paluupäivä on tullut. Sen ympärille kietoutuu samanlaista positiivista jännitystä, kuin mitä aikoinaan reissuun lähtö. Puolimatkan tunnelmissa Milla sanoi, että ei osaa oikein ikävöidä kotia ja arkea, kun ei tiedä missä ne keväällä tulevat olemaan. Puolisalaa sitä haaveiltiin, että nuo asiat sitten järjestyisivät omalla painollaan kuin itsekseen. Haaveet kävivät tältäkin osalta toteen ja oravanpyörä on valmiina Helsingissä odottamassa. Enää tarvitaan meidät juoksemaan siihen, heh.

Toban kauniisiin järvimaisemiin saapui viesti Millan vanhalta kollegalta. Tiimissä olisi keväällä paikka vapaana ja tulisi olla entiseen esimieheen yhteydessä, jos kiinnostusta löytyy. Löytyihän sitä ja Penangista käsin Skypen välityksellä sovittiin, että Milla palaa vanhoihin tuttuihin hommiin paluuta seuraavalla viikolla. Työkuvioiden ollessa selvillä, niin alkoi päässä tietysti heti raksuttamaan asuntokuviot. Meillä oli todella kiva koti keskustan tuntumassa lähdön aikoihin. Nyt kun katsottiin asuntoja vanhoilta nurkilta, niin nousi auringon pöhöttämä tukka vaan entisestään pystyyn (no okei, vaan toisella meistä) huikeiden hintojen johdosta. Hyväksyttiinkin heti se tosiasia, että asuntoa tuskin löytyy ennen kuin olemme takaisin Suomessa.

Eräänä iltana kurkistus Facebookiin kuitenkin kannatti. Siellä vanha tuttu huhuili, että olisiko joku asuntoa Punavuoresta vaille. Nopeat söivät hitaat ja noin tuntia myöhemmin oli sopimuspaperit sähköpostissa ja meillä tiedossa osoite jonne roinamme J:n äidin nurkista kannetaan! Saamme avaimet heti palattuamme käteen ja voimme aloittaa paluun arkeen muuttokuorman siivin! 

Uusi arki tulee pyörimään hyvinkin samanlaisten raamien sisällä aina työmatkaa ja lähi-Alepaa myöden. Voidaan siis sanoa, että kotona sitten ainakin tiedetään kirjaimellisesti mitä nurkan takaa löytyy, sillä asunto on vanhasta vain viiden korttelin päässä. Juuri nyt se kuulostaa erittäin hyvältä. Aika sitten näyttää miten me olemme muuttuneet sen arjen ulkopuolella vai olemmeko ollenkaan. Asioilla on tapana järjestyä ja nyt kyllä järjestyi erinomaisesti ilmaan minkäänlaista stressiä. 

 

Ennen paluuta on kuitenkin vielä hyvä tovi aikaa nauttia vapaudesta, hitaista ja rauhallisista aamuista, laatuajasta kahden kesken, huikeista maisemista, auringosta, lämmöstä ja ennen kaikkea ajasta ilman velvollisuuksia. Vielä otetaan ilo irti siitäkin, että omaisuus on kahdessa rinkassa, mutta samalla hykerrellään jo tyytyväisinä, kun tiedämme minne ne sitten hetken päästä lopullisesti puretaan.

Pian nämä kapsakit onkin sitten jo purettu kaappeihin... 

Helpotusta salmiakki- ja jugurttikaipuuseen – Koh Lanta 7.-11.3.2012

Matka Langkawi – Satun – Trang – Koh Lanta 110 MYR / hlö (n. 22,50€)
Majoitus Heart Inn Hotel 18,80€ / yö sis. Ilmastointi, lämmin vesi ja wifi
Skootterin vuokra 2 vrk 400 Baht (n. 10€). 1 vrk kaikkialla 250 Baht
Bensalitra 40 Baht (n. 1€)
Riisi- tai nuudeliateria ravintolassa 100-120 Baht (n. 2-3€)
Iso Chang 45-120 Baht (n. 1€ kaupassa - max 3€ ravintolassa) 

Vaikka pidämmekin Malesiasta todella paljon, niin oli aika jatkaa matkaa uusille apajille Thaimaan puolelle. Maassa ollaan käyty ennenkin, mutta pääkaupungin lisäksi tällä vuosituhannella ainoastaan Koh Changin saarella. Olikin jo korkea aika tutustua hieman maan eteläisiin osiin, joihin niin kovin monet suomalaisetkin vuosittain matkaavat.

Langkawilta pääsee Thaimaan puolelle lautalla. Mikäli ei halua suunnata kauniille pikku Koh Lipelle, niin jää vaihtoehdoksi ottaa lautta mantereelle Satuniin. Me jätimme Koh Lipen toiseen reissuun ja ostimme pakettimatkan samaan hintaan suoraan Koh Lantalle asti. Paketti sisälsi kaikki lautat ja minibussit ovelta ovelle periaatteella, joka tuli meidän laskelmien mukaan suurin piirtein saman hintaiseksi, kuin mitä olisi omin voimin tehtynäkin. Auringon noustessa minibussi nro1 nouti meidät hotellilta ja kuskasi lauttarantaan. Lauttamatka kesti reilun tunnin ja perillä odotti valmiina minibussi, joka nytkähtikin liikkeelle heti saatuamme leimat passiin. Trangissa oli vielä vaihto toiseen minibussiin ja kaatosateen saattelemana huristelimme viimeisen parin tunnin matkan suoraan hotellimme ovelle. Hyvin helppoa ja vaivatonta, paitsi takalistoilla oli taas kestämistä. 

 
Siinä se päivä kuitenkin taas vierähti ja auringon laskiessa asetuimme taloksi Heart Inn hotelliin Saladanin kylään. Saladan on ns. pääkylä, johon itse lautta saapuu ja suurin osa ostosmahdollisuuksista on sijoitettu. Monet kylän ravintoloista sijaitsevat laitureiden päällä ja tarjoilevat hyvän ruuan lisäksi myös mukavaa tunnelmaa illan pimetessä. Se tunnelma onkin ehkä ravintolaa valittaessa tärkein kriteeri, sillä ruokalistat näyttivät olevan osittain peräti fonttia ja kuvia myöden täysin samanlaisia.

Hotellimme ei sijainnut rannalla, mutta huone oli siisti ja tilava. Mukava huone tuli rannan sijaan tarpeeseen kun ensimmäinen päivä saatiin vettä kuin saavista kaatamalla. Koko päivä meni sisätiloissa pikaista kauppareissua lukuun ottamatta. Kaupassa tosi riemu sitten repesinkin, kun hyllyltä löytyi salmiakkia ja Ausseissa Jiin suuressa jugurttitestissä voittajaksi selvinnyttä Farmers Unionin Greek Styleä! Koh Lanta on erityisesti ruotsalaisten perheiden suosiossa ja naapurikansalaisillamme onkin täällä peräti oma kylä ja koulukin. Lihapullia, knäkkebrödiä, Apetinan fetaa, salmiakkia jne. ruotsalaisten herkkuja löytyy täältä vaikka kuinka ja tällä kertaa olimme siitä hyvin iloisia. Lähes hurmiolta kuulostava hyminä vaan kuului Millan suunnalta, kun salmiakkipääkallosta ja turkinpippureista tehtiin selvää kirjan lueskelun lomassa. 

Päivän pelastajat

 
Pahimpien sateiden väistyessä seuraavana päivänä vuokrasimme skootterin ja huristelimme ympäri saaren erinomaisia teitä. Mopoilukin oli taas mukavaa touhua ja oli kiva nähdä myös hieman lisää kehutusta lomaparatiisista. Mopoilumielessä ainoa huono puoli täällä on meidän isot päät! Vuokraamoilla on ehkä yksi isompi kypärä, mutta meidän retkue tarvitsee kaksi. Jostain onnistuivat löytämään sellaisen enemmän jättimäistä munakuppia muistuttavan kapistuksen, jota häpeillen vuorotellen turvallisuuden nimissä pidettiin. Hetken Milla jo mietti, että ensi matkalle lähtee oma potta mukaan, mutta ehkä se ei nyt kuitenkaan ole realismin piirissä… 

Normipäivä koulun pihamaalla. Laivaston helikopteri ja konttaava valkonaama 

Jotenkin emme kuitenkaan olleet saaneet reissuhurmosta päälle ensimmäisiksi päiviksi eikä Lanta tuntunut omalta. Fiilis hieman turhautti, sillä ajatus tavaroiden pakkaamisesta ei todellakaan lämmittänyt mieltä. Päätimme antaa Lantalle toisen mahdollisuuden neljän yön jälkeen hotellia vaihtamalla, vaikkei nykyisessäkään vikaa ollut. Uusi majapaikka varattiin Klong Toab Beachin ja Klong Nin Beachin välistä, eli suurin piirtein saaren puolivälistä (etelä-pohjoissuunnassa). Taisi kuitenkin olla niin, että reissuhurmos oli kateissa vain sateesta johtuen, sillä kolmantena päivänä aurinko paistoi ja molempien fiilis muuttui täysin. Aamupäivän J vietti omalla kuvausretkellään ja Milla tepasteli kylällä putiikeissa ja kahviloissa. Tarkempi tarkastelu osoitti, että täältä löytyy todella hyvä divari (ravintola Catfishin yhteydessä) ja erittäin sympaattinen kahvila Not a Toy, eikä päiväsaikaan tarvinnut muita turisteja väistellä vaan sai rauhassa katsella. Divarin kanssa tehtiin vähän pisneksiäkin ja saatiin uutta hyvää luettavaa samalla kun hankkiuduttiin eroon tiiliskivenpainoisesta Lonely Planetista. 

Kuningas on juhlien itseoikeutettu keskipiste

Sympaattinen Not a Toy kahvila oli täynnä mainioita yksityiskohtia sekä merihenkistä tunnelmaa

Iltapäivästä menimme läheiselle Kaw Kwang Beachille ja voi mikä ranta se olkaan laskuveden aikaan! Heti rannan tuntumassa on iso hiekkadyyni, joka on nousuveden aikaan veden peitossa. Laskuveden aikaan se tulee esiin, mutta dyynillä oleviin hiekkakuoppiin jää vesi ja niistä muodostuu kuin pieniä kuumia altaita. Paikassa oli jotakin niin uskomatonta, että ei sitä oikein pysty tähän edes selittämään. Siellä makoilimme suorastaan kuuman veden täyttämissä hiekkakuopissa, polskittiin välillä syvemmissä vesissä dyynin ulkopuolella ja pohdittiin ääneen ettemme ole kumpikaan kyllä koskaan kokeneet mitään vastaavaa. 

Näitä ei onneksi tarvinnut dyynillä loikoillessa väistellä :D

Hankittiin vesitiivis Ocean Pack-pussukka, jotta esimerkiksi kameraa voidaan kanniskella huolettomammin mukana

...ja siitä asti 15 litrainen ystävämme onkin ollut käytössä päivittäin. Maksoi kymmenisen euroa.

Kalastajat pääsivät auringon laskiessa kotiin ainoastaan dyynin kautta kulkemalla

 
Seuraavana päivänä oli kuitenkin aika siirtää kimpsut ja kampsut Pada Hotellille, josta tulivat ystävällisesti peräti noutamaan meidät. Säästimme näin 300 Baht (n. 7,50€) taksikuluja (kysyimme useammalta ja hinta aina sama, eikä tingattavissa). Saarella ei siis todellakaan kannata huristella tuk-tukilla (mopo jossa sivuvaunullinen katettu matkustustila), kun satapiikki-skootterin saa halvemmalla koko päiväksi käyttöön. Uusi hotellimme ei sekään nyt ole suoraan ihan rantahiekalla, mutta bungalowimme on erittäin miellyttävä. Ekstrapisteitä annetaan tuulettimesta, joka löytyy huoneesta ilmastoinnin lisäksi. Saamme myös käyttää naapurihotellin uima-allasta ja aurinkotuoleja, joten ominaisuudet ainakin lupaavat hyvää.

Valokuvaamista reissublogiin - 19 000 reissukuvaa myöhemmin

Erityisesti ranta-alueet ja korkeat paikat houkuttelevat blogikuvaajia luokseen

Kun tuli aika blogata valokuvaamisesta tuntui luonnollisimmalta kirjoittaa "ohjeita itselleni" henkinen listaus. Kaksitoista kohtaa aiheesta mitä kameran takana ainakin pitäisi tapahtua ja miksi, jotta Pingviinimatkat olisi mukavaa katseltavaa.

• Pitäisi jaksaa olla valmis, rohkeutta mennä tilanteisiin ja ennen kaikkea nähdä vaivaa. Näistä viimeisen  sanomisen helppous yllättää kun palaa samoilemasta läpimärkänä, kengät kurassa ja 2kg murikka kaulassa toistakymmentä kilometriä viidakkoa viisaampana. 

• Aivan kuten Suomessa vaihtuu maailmallakin vuorokausi sekä sää. Yö- ja myrskykuvat ovat tärkeitä siinä missä kauniit rannat ja komeat lumihuiput 

370 sekunnin valotusaika (bulb) tuo Sydneyn komeimman puolen kauniisti esiin (f/22, ISO100)

• Ihmiset kiinnostavat ihmisiä. Vaatii joskus pokkaa mutta harvoin kukaan kieltäytyy kohteliaasti kysyvältä. Muut turistit lienevätkin hankalimpia kuvattavia. 

Jusuf & Frank. Pyydä aina lupa ennen kuvaamista, ja mieti oletko valmis maksamaan. Tämän tarjosi talo.

Lapset pitävät esiintymisestä, mutta 1/200s on toisinaan liian hidas suljinaika liukasliikkeiselle vekaralle (oikealla)

Jos kuvaat katutaiteilijaa, muista antaa se lantti tai vaikka kaksi

• Otoksia pyrin aina ottamaan useamman samasta tilanteesta. Se toinen tai kolmas on kuitenkin parempi (tai ainakin vertailukohta).

• Välttämme julkaisemasta similaareja tai useita kuvia samasta asiasta postauksissamme. Yksi kuva kertoo yleensä tarpeellisen, viisi laittaa lukijan skrollaamaan. Jos parasta kuvayksilöä on vaikea valita, poistan huonoimman ja uusi yritys. 100% suurennetuissa tasavahvoissa hitain ISO voittaa (Scott Kelbyltä luettua), ja mikäli ISO-arvotkin samat, pidän kuvan jolla mielestäni hauskempi numero. Koska usein tuoreimmat kuvat tuntuvat parhailta, kannattaa kansio käydä uudestaan läpi vaikka viikkoa myöhemmin.

• Eri tyyleillä, objektiiveilla ja suotimilla kuvaaminen virkistää kuin myös jatkuva uuden testaaminen sekä ideointi. Uudet kuvakulmat tekevät myös maisemasta uuden,  valotuksen mittaustapojen vaihto tuo kohteita uusin tavoin esiin ja eri kuvankäsittelymetodien kohtuukäyttö piristää.

Ainakin keskimittaiselle uusi kuvakulma

ND400 suodin sallii pidemmän suljinajat paisteessa ja HDR-käsittely tuo kuvasta paljon uutta esiin

Filmikäsittely on in myös kansan keskuudessa kiitos iPhonen hipstamaticin tai mikä nyt onkaan,
ja se pelasti tämän otoksen. Kuvan saadakseni jouduin menemään hotellin ylimmän kerroksen
konferenssitiloihin, josta vartija minut yllätti. Näytin kameraani, kerroin olevani foto-mies pohjolasta
ja pyysin voisiko vartija avata keskimmäisen neukkarin ikkunan, jotta saan fotoiltua allasta.
En tiedä ketään muuta, joka pelkissä vaaleanpunaisissa uimasortseissa onnistunut samassa. 

• On oltava itsekriittinen. Ei ehkä Sibelius ja poltettu sinfonia tyyliin, mutta säilyttää vain oikeasti onnistuneet (tarkkuus, aihe, kuvakulma, sommittelu, taivaassa ja maassa värit jne.) otokset. Itselläni talteen jää noin 30% otetuista, joista blogissa julkaistaan vain juttuun sopivimmat. Ei siis välttämättä parhaita, vaan sopivimmat. Toki kuvakin voi toimia tekstin innoittajana.

Kun sommittelu ajoi tarkkuuden ohi. Osasuurennos on alkuperäisestä 21mp kuvasta eikä enää havaittavissa blogin 900x600 koossa.

Kuva, joka onnistui juuri kuten halusin 10-15 yrittämän jälkeen. Otti aikansa keksiä oikea suljinnopeus (3.2s) ja milloin
laukaista kun spora tuli näköpiiriin, niin ettei taustan kioski jää piiloon. Utuinen hahmo oikealla on ekstraa. 

• Kuvat käsittelen aina ainakin rajauksen, valkotasapainon ja histogrammin ("käyrät") suhteen. Kohtuullinen kohina ja pienoinen epätarkkuus eivät blogikuvakoossa (kompressoin kokoon 900x600) maailmaa kaada. RAW-formaatissa kuvaavana jää editissä liikkumavaraa vielä todella paljon.

Faithful (ylempi) suoraan kamerasta ei vaan näytä siltä kuin silloin näytti. Alla käyritelty versio

• Säännöllisyys. Kuvaan joka päivä, ja varmuuskopioin koneelta ulkoiselle kovolle kerran viikkoon sekä aina ennen pidempää siirtymäetappia. 

• Oma kuvauskalustonsa sen toimintoineen kannattaa tuntea hyvin. Kaikki säätimet ja namiskat pitäisi pystyä ruuvailemaan paikalleen pilkkopimeässä pelkällä käsikopelolla kovalla varmuudella. Toista mahista kun ei välttämättä saa. Myös objektiivin vaihto kassista nokalle ja toinen takaisin ilman aputasoja on usein tarpeen.

• Vaikka kiipeäisin vuorelle kivivyörymien seassa kaatosateessa, pyrin pitämään kameran viiden sekunnin päässä ikuistetusta hetkestä.  

Milla kuvaa kurpitsaa ja J kiipeää 5s valmiustilassaan kohti puuman luolaa

• Laitteistaan kannattaa pitää hyvää huolta, optiikka ja kenno täplättömän puhtaina. Objektiiveissa etulasia suojaava suodin (esim. uv0 tai rantakohteissa cir.pol) voi pelastaa päivän, viikon tai loppumatkan. Kun kameran päivämäärä ja kellonaika ovat ajan tasalla löytää paremmin vastauksia kysymyksiin mitä ja missä. 

Otsikossa mainittu 19 000 laukaisua on todellakin se määrä kuvia, joita olemme näpsineet kuluneen 5kk aikana. "Pikkaraisella" eli pääosin Millan operoimalla Canon 550d:llä kokonaislaukaisujen määrä noussut

16 000:sta 22 000:een, ja "Monster MarseII", 5D mkII, saanut kontolleen 13 000  Kodak-momentia.

Paluu tulevaisuuteen - Langkawi 3.-7.3.2012

Millan mutina

Iso ilo löytyi Langkawilaisen tax-free liikkeen hyllyltä

Ennen kuin reissua oli takana kuukauttakaan, vierailimme ensimmäisen kerran Langkawilla. Istuin tuolloin rannalla varpaat hiekkaan upotettuina auringonlaskua tuijottamassa, enkä voinut olla hymyilemättä ajatukselle siitä, että tuota fiilistä olisi lupa nauttia kokonaiset kuusi kuukautta!

Reissua oli jäljellä kuutisen viikkoa, kun palasimme pikaisesti vielä käymään saarella. Majoituimme vanhaan tuttuun Mali Perdana Resortiin ja saimme peräti saman huoneen. Muutama päivä kului siellä oikein leppoisasti ja rennosti. Yleensä saavuttaessa uuteen paikkaan on ihan normaalia lähteä heti koluamaan kadut, kulmat ja nähtävyydet, sillä haluathan olla perillä siitä mihin oikein ollaan tultu ja mistä paikan kulttuurissa esimerkiksi on oikein kyse. Itse olen kuitenkin aina aika ajoin tällä reissulla kärsinyt nähtävyysähkystä. Pahin ähky taisi olla silloin kun pääsimme Sydneyhin. Taakse oli jätetty lähes 7000km pelkkää näkemistä ja kokemista pelkästään Australian osalta, jonka jälkeen 10 päivää kotielämää tuli todella tarpeeseen. Nyt oli vähän samanlaiset fiilikset, joten oli mukava palata tuttuun paikkaan. 

Langkawille tullessa ei ollut minkään laisia paineita lähteä omalta hotellilta ja rannalta mihinkään, sillä paikat oli koluttu jo aikaisemmin. Muutenkin olen nyt reissun loppupäätä kohti yrittänyt muistuttaa itselleni entistä useammin, että ihan kaikkea ei tarvitse tällä reissulla kokea ja joka nurkkaa koluta. On ihan sallittua välillä vaan olla ja imeä paikan energiaa itseensä ihan vaan paikoillaan. Näinpä täällä me vaan makoilimme rannalla (jossa oli ehkä 10 ihmistä meidän lisäksi!), uitiin, nukuttiin ja nautittiin intialaisen keittiön antimista. 

 

Tomaton Mee-kokki laittelee J:n aamiaista

Taivaallisen hyvää ruokaa löytyi ravintola Mumbai Palacesta (Cenang Beach)

Lopput reissusta lupasinkin pyhittää sille täydelliselle rentoutumiselle. Mitään ei ole enää pakko nähdä tai tehdä, tai potea tekemättömyydestä yhtään huonoa omaatuntoa. Nautitaan ennemmin siitä, että voi vaan istua rannalla varpaat hiekassa ja tuijottaa punertuvaa horisonttia aina siihen hetkeen kunnes purppura muuttuu tähtitaivaaksi ja horisontissa siintää enää kalastusveneiden kirkkaat valot. Pullo hyvää valkoviiniä ja matkakumppani ovat tietysti erinomainen lisä tuohon hetkeen ;)

Kuusi kuukautta kaukana kotoa

Puheenaihe

Juhana jupina

Vaikka matkustaisi maapallon toiselle puolelle kahdeksi viikoksi ei ole yhtä kaukana kuin se, joka on kuusi kuukautta kaukana kotoa:

Tapaamasi ihmiset

• 2vko Jutellaan mukavia sveitsiläisen kaakelitehtailijan ja tämän indonesialais-puolalaisen tyttöystävän kanssa hotellin baarissa
• 6kk Sveitsiläinen kaakelitehtailija paasaa wc-pönttöjen epähygienisyydestä sellaisella paatoksella etteivät nuudelit tahdo suussa pysyä. Monologi etenee toteamukseen kuinka maailma on kohtaamassa loppunsa. ZE WORLD IST ENDING! Sitä odotellessa.

Uutiset suomesta

• 2vko Mitä! Tullut sentti lisää lunta?
• 6kk Mitä! Suomessa uusi pressa?

Aika

• 2vko Ranta-aika, ruoka-aika, kalja-aika, kirja-aika, retkiaika, nukkumaanmenoaika
• 6kk 60min hiekkaan istuutumisen jälkeen muistaa mennä unelmoinniltaan veteen. Tai tulla sieltä pois

Ruoka

• 2vko "Mitäh! Nakit on kanaa ja pekoni nautaa. Ei nää rättipäät osaa yhtää mitää!"
• 6kk "UIJUI! Kananakkeja ja nautapekonia!!"

Koti-ikävä

• 2vko ikävä televisio-ohjelmia
• 6kk ikävä paikkaa kamoillensa

Facebook

• 2vko N.N. vihdoin loma alkaa! N.N lentokentällä. N.N. kuvaa tuopin. N.N. lentokoneessa. N.N. taksissa.  N.N. Kohteessa. N.N. rehentelee lämpötilalla, on kuuma. N.N. tilaa juoman, on halpaa. N.N. käy uimassa, on ihanaa. N.N. Kuvaa auringonlaskun. N.N rakastuu välittömiin paikallisiin. N.N is friends with all kohteen baarimikot and other guests.
• 6kk Meil olis tällane ploki...

Takaisin suomessa (?)

• 2vko Ystävä: Ihku koru! Siltä matkalta eikö?
• 6kk Kaverit: Mitä helvettiä sul on päällä!

6kk - yhtäaikaisten virikkeiden,  kuten ruoka ja internet, maksimikäsittelykyky laskee noin yhteen