Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Pingviinimatkat

30.12.2011

Suuri kuvakooste - Ötömöllit!

Jos jotain itsesuojeluvaiston alle kuuluvaa olemme tehneet erityisen paljon, on sen oltava "varo minne astut, katso minne kosket". Ei siten, että kohteissamme ihmisiä kuolisi kuin kärpäsiä hurjien ötömöllien pistosten, puraisuiden tai korvaan munimisten takia, mutta jokin jo lapsena alitajuntaan hakattu ymmärrys ötömöllin fyysisen (ja hyvätahtoisenkin) kohtaamisen mahdollisesta kivullisuudesta saa pysymään varovaisena.

Ohessa kuvagalleria niistä, joita en lähtenyt karkuun ja jotka eivät pääseet minulta pakoon.

Tioman - Tämä kaveri sai maksaa kuistimme käytöstä vuokraa yhden kuvaussession verran

Alice Springs - Todella iso lentomuurahainen eksyi kämppäämme. Kuvien ottohetkellä Milla oli onnellisen tietämättömänä suihkussa.

Tioman - Herra Rapu

Sydney - Tätä veijaria jahdattiin joulupäivänä neljän hengen voimin

Alice Springs - Altaasta pelastettu kiitti kakkimalla käteeni.. 

Tioman - Todella veemäinen sälli löytää yöllä kylppärin lattialta. Tosin tämä oli pieni, n. 6-7mm pitkä.

Tioman - näytettiin sarvia

Sydney - takapihallamme asusteleva mikä lie lukkihämis

Langkawi - Speedy oli sikanopee. Sai jatkuvasti nostella takaisin catwalkille...

Tioman - Mirjami, noin seitsemän senttiä malesialaista viidakkolentomurkkua huoneemme ovella...

Tunnisteet: ,

26.12.2011

G´day Melbourne – suurkaupunkielämää 14.-19.12.2011

Yöpyminen Plum Serviced Apartments Carlton Studiossa 85 AUD / yö (65€)
Järjestetty päivämatka Great Ocean Roadille 99 AUD (76€)
Järjestetty päivämatka Philip Islandille 99 AUD (76€)



Kotimme Melbournessa

Vaikka Adelaidessa oli oikein mukavaa, oli Melbournessa vieläkin mukavampaa! Hotellin sijaan yövyimme tällä kertaa studiokämpässä. Meille budjetista tarkoille pitkänmatkalaisille täydellinen vaihtoehto, sillä keittiössä sai kokattua ihan kunnon pöperöt ja ateriakuluissa säästyi pitkä penni. Yhteenkään Aussi-hotelliimme ei ole kuulunut aamiaista huoneen hintaan, joten voitte uskoa kuinka taaloja palaa, kun kaikki ateriat syö ulkona. Lisäksi sijainti oli loistava! Ratikka kulki vierestä ja eri kaupunginosiin oli inhimillinen kävelymatka, varsinaisen keskustan itsessään ollessa vai kilsan päässä. Kirjasto oli muutaman korttelin päässä ja ruokakauppojen kupeessa, joten nettiin päästiin ilmaiseksi aina kätevästi kauppareissun yhteydessä.   



Pimeän tullen kirjaston seinään heijastettiin uskomaton valoshow "Pähkinänsärkijä" 

Melbourne oli kuitenkin pitkästä aikaa paikka, jossa ulkona olisi syönyt ihan mielellään. 3,8 miljoonan asukkaan kaupunkiin mahtuu ravintolaa jokaiseen makuun ja monenlaiselle budjetillekin. Majoituksemme sijaitsi Carltonin kaupunginosassa, joka on pääasiassa italialaisten siirtolaisten asuttamaa aluetta. Täältä löytyy ruokaravintolaa ja gelateriaa vaikka kuinka ja etnisempiä vaihtoehtoja lisää viereiseltä boheemimmalta Fitzroyn alueelta. Jos iltaa mielii istua baarissa, niin siihenkin tarkoitukseen tuntuu kaupungilta löytyvän jokaiselle jotakin ja moni suositteli nuoremmalle porukalle nimenomaan Fitzroyta. 

Fitzroyn asukkaat pitivät "pihakirppistä"


*** Millan mutina ***

Melbournessa ihastuin juurikin Fitzroyhin ikihyviksi! Olisin voinut käyttää kaikki päivät siellä katujen samoiluun, putiikeissa luuhaamiseen ja kahviloissa/baareissa istumiseen. Pääkadut Smith St ja Brunswick St ovat täynnä mitä hauskimpia liikkeitä ja tarjonta ei tosiaan ole tusinatavaraa. Jos Suomessa odottaisi koti mitä sisustaa, niin olisi pankkitili tullut tyhjennettyä erääseen käytetyn roinan liikkeeseen, jossa 3m huonekorkeuden edestä löytyi vanhaa puulaatikkoa, tiekylttiä, purkkia ja purnukkaa yms. vintage-kamaa. Baarit ja kahvilat olivat persoonallisia ja kodikkaita, sekä suorastaan kutsuivat lepuuttamaan jalkoja katujen samoilun lomassa. Pääkatujen hälinästä kun poikkesi pienemmille sivukaduille, niin ei voinut kuin huokailla toinen toistaan sympaattisemman (vaikkakin toisinaan rähjäisen) talon kohdalla että ”tuossa haluaisin asua, jos täällä asuisin”. Tämmöiselle parantumattomalle kaupunki-rotalle Fitzroy tarjosi erinomaista sielunhoitoa autiomaamatkailun jälkeen…

*** 

Hyvin maastoutuisi Fitzroyhin


Tämän kokoisesta kaupungista niitä kaupunginosia löytyy toki enemmänkin, mutta tehtiin tietoinen valinta olla kuluttamatta energiaa kaikkeen, vaan keskityttiin mieluummin pienempään alueeseen. Alun perin oli ajatuksena tehdä retki rannikon huikealle Great Ocean Roadille. Emme kuitenkaan halunneet osallistua valmiille päiväretkelle, vaan mieluummin vuokrata auton ja viettää siellä aikaa muutamia päiviä. Tällä kertaa ei aikataulu venynyt tuolle retkelle, mutta jääpähän seuraavalle reissulle jotakin odotettavaa. 

Julkisen, erittäin Melbournelaisen, kulkupelin varoitusmainos oli osuva


Näin lämpimillä säillä (n. +25 astetta) ei pingviinejäkään pääse ihastelemaan ilmaiseksi, vaan joka ilta rantautuvia pikkuotuksia täytyy mennä katsoman vajaan 150km päässä sijaitsevalle Philip Islandille. On varmasti suloinen näky, kun pikku-pingut ”kotiutuvat” auringon laskiessa mereltä yöpymään ja ruokkimaan jälkeläisiään. Päätimme houkutuksesta huolimatta pysytellä alkuperäisessä suunnitelmassa ja kohdata luonnonvaraiset pingviinit vasta Uuden-Seelannin eteläsaarella. 



Kaunis muistomerkki Balin pommituksissa 12.10.2002 kuolleiden muistoksi. 202 valoa kuvastavat kaikkia kuolleita, 91 vesisuihkua kuvastivat kuolleita Australialaisia ja Victorian osavaltion kansalaisten nimet oli vielä kirjattu reunoille. 

Rehellisyyden nimissä, emme selkeästikään ole enää parikymppisiä ja jaksa ihan samalla tavalla intensiivistä reissaamista ja kokemista. Välillä on pakko levätä ja huilata, varsinkin kun jokainen matkaetappi on sen 10-12 tuntia yöaikaan. Keskiarvoisesti olemme vaihtaneet paikkaa 3,5 päivän välein täällä Ausseissa. Ei siis mikään ihme, että kuukauden jälkeen alkaa energiat ehtymään, eikä jaksa ehkä jokaista ”must nähtävyyttä” lähteä edes katsomaan. Seuraavaksi on vuorossa lähes pari viikkoa yhdessä osoitteessa ja joulun viettoa, joten eiköhän sitä sitten taas ole energiaa Uutta-Seelantia varten. 



Ja vielä kiitos Melbournen ilmaiselle ratikkalinjalle ja vinkiksi Helsingille! Täällä vanhat museo-ratikat kiertävät kehää ympäröiden kaupungin pääkadut. Turistin on helppo hypätä kyytiin ja suunnata kehän sisäpuolella sijaitseviin nähtävyyksiin tai vaihtaa linjalta normaaliin maksullisiin peleihin muualle kaupunkiin. Ja saa sitä ratikkaa toki myös veronmaksajat käyttää, mutta sitten pitää jaksaa kuunnella jokaisen pysäkinvälin kuulutukset ympäröivistä nähtävyyksistä. Tyylikäs ja mukava tapa matkustaa, josta kaikki hyötyvät!

Ratikan kanssa vältytään myös ruuhkilta ja pysäköintiongelmilta, toisin kuin tällä...

Täällä myös varpuset osaavat tulla pummaamaan suoraan Mäkkäriin sisälle


Tunnisteet: , ,

20.12.2011

Aavikolta asfalttiviidakkoon - Adelaide 9.-13.12.2011

Yöpyminen Chifley on South Terrace 69 € / yö (Agodan kautta)
Kaupunkipyörä päiväksi 0 AUD
Antibioottikuuri 15 AUD (11,30€)
Hiusten värjäys kampaajalla 70 AUD (n. 53€)


Sateen siivittämä matka yöbussilla Adelaideen sujui jo rutiininomaisesti. Toisaalta taakse jäi siinä samalla 3054km edestä bussimatkaa halki Australian, niin kyllä siinä karaistuu. Hotellihuonetta odotellessa oli ohjelmassa tutustuminen lääkärin vastaanottoon. Mitään dramatiikkaa ei tähän sisälly, vaan aika lekurille oli ”tilattu” ottamalla yhteyttä Eurooppalainen –vakuutuksen Sydneyn toimistoon sähköpostitse ja sovittu, että varaavat ajan perjantaille Adelaideen ja huolehtivat laskusta. Varsin kätevää, kun ei tarvitse itse miettiä minne mennä, mitä se maksaa ja koska saa rahat takaisin. Ei siis muuta kuin Milla lääkärinvastaanotolle esittämään ”kotilääkärin diagnoosin” ja sillä irtosi suoraan sen pidemmittä puheitta antibiootit.

Lääkkeet kyllä huuhdottiin alas vastoin kaikkia oppeja, eli alkoholin avulla. Olimmehan sentään Australian kuuluisimpien viinitilojen nurkilla, joten täytyihän paikalliseen tarjontaan perehtyä! Lähialueelta löytyvät mm. Barrossa Valley (mm. Shiraz), Clare Valley (Riesling) ja McLaren Vale (Shiraz). Mikäs sen mukavampaa, kuin olla pitkästä aikaa oikeassa kaupungissa ja viinitilojen ympäröimänä.





Toisin kuin itäiset Australian kaupungit, ovat 1,7 miljoonan asukkaan Adelaideen ihmiset saapuneet vapaaehtoisesti 1800-luvun alkupuolella. Tästä paikalliset myös manitsevat mielellään, kuten saimme myöhemmin todeta. Kukkuloiden ympäröimä kaupunki on tasainen kuin pannukakku ja kadut ovat peräti kolme kaistaa suuntaansa leveät, vaikka autoja ei ole nimeksikään moisiin tarpeisiin. Keskustan leveiden katujen ulkopuolella koko kaupunkia ympäröivät vehreät puistoalueet ja keskellä virtaa mustien joutsenien valtaama River Torrens. Kaupunkia ympäröivät puistot ja pyöräilijäystävälliset kadut sai toiveen pyöräilystä kasvamaan taas uusiin mittasuhteisiin. Olemme kaivanneet pyöräilyä paljonkin, mutta koska pyörän vuokraaminen on lähes yhtä kallista kuin auton, niin on jäänyt toistaiseksi. 
 
Ydinkeskustan sisällä saa ratikalla huristella ilmaiseksi!

Kaupunkilaiset saavat käyttää puistoja moneen tarkoitukseen, muttei ihan kaikkeen...

Aasit ovat kuitenkin okei

Kriketti oli sallittua tottakai



Adelaidesta onneksi löytyy ilmaisia kaupunkipyöriä (ihan hyviä pyöriä peräti ja pantiksi riittää henkkarit) ja voi sitä riemua, kun päästiin pitkästä aikaa viilettämään pitkin katuja. Tarkoitus oli polkea Adelaiden kukkuloille, mutta homma jäi puolitiehen, kun Hatzelwood Parkissa törmäsimme Volgswagen klubin vuotuiselle joulupiknikille. Pysähdyimme ihastelemaan huolella kunnostettuja Kleinbusseja, Garman-Kioja ja kuplavolkkareita, kun muutama herrasmies ryhtyi Millan kanssa juttusille J:n kuvatessa menopelejä. Herrat olivat innoissaan kuultuaan meidän olevan Suomesta asti ja yhtäkkiä Milla sai huomata, että häntä esiteltiin jokaiselle paikan päälle tupsahtaneelle kaverille ja juttuseura sen kun kasvoi. Ja kuin suoraan matkaoppaasta, oli ensimmäisiä heidän mainitsemia asioita juurikin se, etteivät ole vankien jälkeläisiä, toisin kuin itärannikolla asuvat maanmiehet. Samaan aikaan J:llä riitti juttua klubin puheenjohtajan Tony Thortonin kanssa, joka on käynyt Suomessakin saakka ajamassa kiihdytysajokilpailuja ja vetänyt aikoinaan aikamoiset kuperkeikat kuplallaan. Siinä sitten vierähti jokunen tovi ihan niitä näitä mukavia jutellessa ja Suomi-faktoja läpikäydessä. Korjattiin käsitys siitä, että Oslo olisi pääkaupunkimme, mutta vahvistimme tiedot vuoden 1952 Olympialaisista. Lopulta loikkasimme takaisin pyörin päälle klubi-lehti repussa ja iloisten Hyvää matkan jatkoa –toivotusten saattelemana. 


Milla tekee uusia ystäviä

Klubin puheenjohtaja Tony Thorton. Huomatkaa Finnish hotrod associationin Suomesta asti haettu tarra



Muut Adelaiden päivät sujuivat Suomen kesän kaltaisessa säässä rattoisasti kaupungilla kävellessä, kauniita rakennuksia ihastellessa ja matkajärjestelyitä tehdessä. Niihin järjestelyihin palaa välillä paljonkin aikaa, kun etsitään edullisimpia tapoja matkustaa maiden välillä ja sopivimpia majoituskohteita seuraavista kohteista. Pärstämme tulivatkin erittäin tutuiksi hotellin viereisessä Fasta Pasta –ravintolassa, jossa oli Australialaisittain harvinainen ”ilmainen” netti ja edulliset ruoka-annokset. Eräs tarjoilijoista nimitti pöytämme jo ’anti social’ -pöydäksi, kun kökötimme hiljaa vieretysten kannettaviemme takana.





Tämän kuvan ansiosta Milla kipitti kampaajalle





Seuraavaksi edessä on lisää kaupunkielämää ja sen kunniaksi kävi Milla oikein kampaajalla pistämässä uutta väriä hiuskuontaloon. Stuart Highway on viety päätökseen ja matkamme jatkuu edelleen kohti itäisempiä suurempia kaupunkeja. Jos onni suosii, niin seuraavassa kohteessamme saatamme jo nähdä ensimmäiset luonnonvaraiset pingviinitkin! 

Kiitos vielä kaikille mieltä lämmittävistä kommenteistanne, privaattisti ja julkisesti lähetetyistä viesteistä, Facebook-peukuista, blogimme mainostamisesta ja erityisesti tietysti aktiivisesta seuraamisesta! 

Tunnisteet: ,