Pulau Tioman, Malesia (21.-30.10.2011)

Yöpyminen: 55MYR / yö (1€ = 4.3MYR)

Lämminateria ravintolassa n. 15MYR ilman alkoholijuomia

Tiomanille saavuttaessa oli merkille pantavaa kuinka paikallisten hitaus ja rentous saattoi hetkittäin jopa hieman ärsyttää normaaliin suomalaiseen tapahtumavauhtiin tottunutta. Parissa päivässä sitä kuitenkin huomaa itse ajautuvansa samaiseen transsiin, eikä ihme sillä mitä sitä nyt täällä turhia hötkyilemään tai stressaamaan. Nouseehan se aurinko huomennakin. Silloinkaan ei tarvitsisi tehdä mitään mitä ei halua. Voi vaikka vain seurailla auringon matkaa noususta laskuun ihan hyvällä omalla tunnolla. Vielä kun ympäröivä luonto on uskomattoman kaunis ja lämpöä piisaa, niin hyvä täällä on vähän höllätä tahtia totutusta.

Täällä Tiomanilla emme ole paria pientä kävelyretkeä lukuun ottamatta tehneet muuta kuin möllötelleet ja syöneet. Panuba Inn Resort sijaitsee omalla rannallaan ja ilman pientä viidakkosamoilua tai veneretkeä ei pääse muita saaren paikkoja näkemään. Panuba on oman tulkintamme mukaan erityisesti sukellusta varten suunniteltu ja yhden suvun/perheen pyörittämä. Meitä turisteja on täällä tällä varmaan saman verran kuin henkilökuntaakin, joten iltaisin tuntuu suorastaan siltä, että istumme jonkun perheen olohuoneessa puolisalaa syömässä, kun omistajat istuvat yhden pyöreän pöydän ääressä samassa tilassa katsomassa televisiota. Ravintola menee kiinni klo 22:00 ja samalla loppuu pihan perältä puukopista alkoholin myynti (alkoholijuomat myydään tosiaan erikseen ja niitä on turha hakea ravintolan listalta). Minkäänlaista baaria tai diskojytää ei siis ole. Eniten meteliä lähtee viidakosta ja öisistä ukkosmyrskyistä. 

Panuban ravintola ja pöytä nro 4

Tässä harvinainen sade keskellä päivää. Yöllä meno oli aika paljon rankempaa...

Olut tai muut alkomahoolit eivät kuulu päivällispöytään muslimivaltaisessa Malesiassa. Ylipäätään alkoholi on kaiketi korkeasti verotettua ja melko kallista. Täällä Panubassa saa tölkin Tiger-olutta 5MYR:llä (eli noin 1,20€), ja pullo hyvää valkkaria lähtisi 50MYR:llä (n. 12€). Ei ostettu valkkaria. Kaupasta (lähin viinaa myyvä 3km päässä Tekekissä) tietysti irtoaa halvemmalla ja sen pullon voi tuoda vaikka mukanaan ravintolaan. On siinä suomalaisittain totuttelua ajatukseen että oikein saa viedä oman pullonsa ravintolaan! Jäi viinipullo kaupan hyllyyn - josta sen olisi saanut 5,5€ - kun Milla ei osannut vielä suhtautua ajatukseen omasta pöytäpullosta. Juhana punnaili mietteliäästi vodkalestiä, mutta sen raahaaminen takaisin viidakkopolkua pitkin kamerarojujen kanssa sai lopulta mielen muuttumaan. Eli vähäisellä alkoholin kulutuksella on alkanut reissaaminen ja hyvä niin, koska eihän me tänne ryyppäämään tultu! Heh 

Tälle kauniille saarelle tultiin uimaan ja rentoutumaan. Välillä on kuitenkin hyvä vähän jaloitella ja poistua omalta rantsulta. Heti ensimmäisenä päivänä lähdimmekin reippahin askelin viereiselle ABC:n rannalle viidakkopolkua pitkin. Tarkoituksena oli vain hakea hyttysmyrkkyä ja Juhanalle lakki pään suojaksi, mutta jotenkin taas hassusti toisin kävi. Hyttysmyrkky saatiin, mutta lakkia ei löytynyt, joten jatkettiin matkaa paikallista betonipolkua pitkin. Lopulta päädyimme aina Tekek –nimiseen kylään, joka on jonkin sortin päätukikohta saarella. Täältä löytyy lentokenttä, pankkiautomaatti, äärettömän edullinen duty free kauppa jne. Lakkia ei saatu ja kuumuus veti Singaporen väsyttämistä jaloistamme viimeisenkin vedon pois, joten takaisin päin tultiinkin jo venekuljetuksella. Tehtiin myöhemmin sama retki uudestaan oikealla asenteella ja löytyi lakki ja reippaasti käveltiin takaisinkin. Nimittäin veneellä täällä liikkuminen on kallista. Pelkkä yksi suunta vesitaksilla Tekekistä ja Panubaan maksaa 20MYR / hlö (n.4,5€). Joka on lähes puolet päivän budjetista taas.

Viidakko-style

Tämä ei ollut ainoa asia, joka ABC:llä oli nähnyt parhaat päivänsä

Kylän raitilla

Lentokoneen lasku ja nousu olivat todella hurjan näköisiä 

Burgeribileiden aika on ohi. Hylättyjä kojuja oli saarella vaikka kuinka.

Tytöillä kulki lujaa ;) 

E.T. call home

Ruuhkaa kylän raitilla 

Noin muuten uimisen ja möllöttelyn lisäksi kuluu aika pieniä ja aika mitättömiä asioita pohdiskellessa. On tarkkailtu omalla terassilla lautta- ja lentoliikenteen aikataulua, arvailtu uusien turistien kansalaisuuksia ja annettu muille ihmisille lempinimiä. Hoikka tarjoilijapoika on esimerkiksi Lommis ja pulskat omistajaperheeseen kuuluvat veljekset ovat Iso- ja Pikku- Jonne. Erästä aina aurinkolasit päässään liikkuvaa ja Adidaksen veryttelyasukokonaisuuksiin pukeutunutta venäläistä miestä kutsumme pommimieheksi. Hän hiippailee ympäri resorttia Toshiban läppäri ja muovikassi mukanaan. Jälkimmäisessä kulkee miehen henkilökohtainen kahvikuppi sekä muutamia jauhepurkkeja. Hän elää syömällä riisiä ja jäätelöä. Epäilyttävää jos mikä.

Uusia turisteja kyttäämässä oman terassin varjossa

Niin ja onhan se kamera rannallakin ollut matkassa! Tässä hieman satoa kauniin Pulau Tiomanilta rannoilta, vedenalaisen maailman ollessa jos mahdollista vieläkin kauniimpi. 

Ei ollut muita tällä rannalla häiriöksi

Näitä kavereita tuli apinoiden lisäksi vastaan tuon tuosta

Haikein, mutta rentoutunein mielin jatkuu matkamme kohti Kuala Lumpuria. Hyvä käydä välillä ihmisten ilmoilla ja täydentää aurinkorasvavarastoa siinä samalla. Sitä täällä meinaan kuluu! Lähtöaamuna Tioman kuitenkin hyvästeli meidät kuten myös vastaanotti, eli kunnon sadekuuron kera. 

Ensi kevääseen mennessä on paikallaan taas uusi sukelluskeskus ja elämä Panubassa normalisoituu. Suosittelemme Tiomania ja Panubaa veden alaisesta maailmasta pitäville erityisen lämpimästi! 

PS. Kiitos kaikista kommenteistanne aikaisemmissa postauksissa ja FB:n puolella! 

Tioman here we come!

Bussimatka 29SGD (1€ = 1.7SGD)
Lautta Mersing-Tioman-Mersing 70MYR (1€ = 4.3MYR)

Meitä oli bussilipun oston yhteydessä kehotettu saapumaan asemalle klo 9:30 bussin lähtisiessä aikataulun mukaan 10:00. Onneksi kuunneltiin neuvoa, sillä bussi lähti matkaan jo 9:50, kun kuski laski, että matkustajia oli se määrä kuin myös myytyjä lippuja. Ei olisi paljoa auttanut inistä lippuluukulla paikkaa bussiin viittä vaille.

Bussi itsessään oli oikein mainio kulkupeli, sillä penkkejä oli vain kolme rinnakkain (2+1) ja leveyttä yhdellä penkillä kuin lentokoneessa businessluokassa ikään! Ilmastointi tietysti täysillä, joten ihan hupparia sai kiskoa päälle. Onneksi vanhasta muistista olimme tajunneet pakata lisävaatekertaa käsimatkatavaraan…

Paratiisibussimme

Singaporen ja Malesian rajalla homma sujui jouhevasti. Singaporen päässä kuljettiin vain porttien läpi ja saatiin leimat, mutta Malesian kodalla piti sitten ottaa matkatavaratkin bussista mukaan. Noin ylipäätään oli ihan helppo ja nopea homma, klo 11:00 olimme saapuneet Malesian puolelle. Matkalla Mersingiin pysähdyttiin enää kerran ja klo 14 saavuimme päätepysäkille. Bussia vastassa oli matkatoimistovirkailija, joka myi lippuja Tiomanin lauttaan. Onneksi oli vaihdettu Malesian Ringgettejä (1€ = n. 4.3MYR) jo edellisenä iltana, niin saatiin liput kouraan ilman automaatilla juoksemista. Hintaa meno-paluulipulle tuli 70MYR /hlö. Lautan keula käännettiin kohti Tiomania klo 14:30 ja saimme nauttia 2,5 tunnin lauttamatkan paikallisen nuorison kotiinpaluun riemusta. Oli perjantai ja ilmeisesti lapset käyvät koulua viikot muualla ja palaavat sitten viikonlopuksi kotiin.

Kantamuksia sopivasti, kolme reppua

Olimme varanneet majoituksen etukäteen, ja jäimme lautasta suoraan oikealla rannalla Panuba Inn Resortin kotilaiturissa. Parikin tuttua olivat paikkaa kehuneet ja sesongin ollessa lopuillaan monsuunin alla, saimme myös ihan hyvän hintaisen möksän täältä. Ilmastoinnilla ja lämpimällä vedellä 55MYR, eli noin 13€ ei kahdelle henkilölle ole paljoa jaettavaksi. Samalla rannalla ei ole muita, joten jos majoitusta ei tiedä ennen saarelle tuloa, niin voi olla kätevämpää jäädä lautasta pois esim Air Batangilla (ABC) tai Salangilla, joissa molemmissa on enemmän budjettimatkalaiselle sopivia yösijoja. Myös hulppeampaa majoitusta saarelta löytyy, mutta niistä emme osaa antaa informaatiota enempää.

Näky paratiisissa ei kuitenkaan ollut ihan mitä olimme odottaneet ja kuvista nähneet. Keskellä rinnettä heti laiturin päässä, jossa ennen tönötti mm. sukelluskeskus, oli iso musta aukko. Paikallinen nainen selvitti meille, kuinka edellisenä yönä oli kuulunut kaksi pamausta ja syttynyt tulipalo, jonka seurauksena sukelluskeskus ja muutama mökki oli räjähtänyt/palanut poroksi. Luojan kiitos henkilövahinkoja ei tullut! Myöhemmin eräs Tanskalainen herra kertoi meille lyhyesti illan kulusta ja siitä kuinka olivat ihmetelleet mikseivät paikalliset alkaneet sammuttaa paloa millään lailla. No päivän kaatosade oli sitten tullut hetkeä myöhemmin ja hoitanut sammutustyöt. Rankkasade = VPK Tioman.

Alun karusta näkymästä huolimatta olemme majoittuneet tänne oikein hyvin. Mökkimme B6 sijaitsee yhdessä rinteen korkeimmista kohdista, joten näkymät terassilta ovat oikein mainiot. Mökki itsessään ei ole luksusta nähnytkään, mutta ilmastointi pörisee, hanasta saa lämmintä vettä ja sänkykin on, joten mukavahan täällä on olla. Vieläpä kun ranta, ravintola ja kaikki muukin tarpeellinen on kaikki kompaktisti vieressä, niin ei ole kestänyt aikaakaan päästä rantarytmiin kiinni.

Huoneemme merinakoala 

Singapore (18.-21.10.2011)

Perak Hotel, Little India, 3 yötä á 90€ (varattiin hyvissä ajoin ennakkoon jo Suomessa)
Ruokaa löytää alkaen 2-3€:sta aina hulppeisiin summiin saakka

Aika Singaporessa lentaa kuin siivilla. Jos aikeissa olisi viela ollut ostosten tekeminen, niin eipa olisi riittanyt pari paivaa alkuunkaan, silla jokaisen kulman takana on toinen toistaan hulppeampia ostoskeskuksia. Tyydyimme kuitenkin muutaman pakollisen hankinnan hoitamiseen, valokuvaamiseen ja ympariinsa tepasteluun.

Red Dracon Fruit mormelo

Singaporen metro, MRT, on varsin oivallinen kulkupeli, edullinenkin, mutta metromatkalla kun kaupunkia ei juuri paase nakemaan, turvauduimme mielummin apostolin kyytiin. Aina aika ajoin oli pakko syoksya katosten alle kahville tai lounaalle rankan sadekuuron yllattaessa. Lounas on helppo nauttia pikkurahalla (2-3e) esimerkiksi jossain kaupungin Food Courteista. Food Court on suuri kompleksi, jossa on lukuisia katukeittion kaltaisia ruokakojuja vieri vieressa, mutta istumatilat ovat yhteisia.

Helteella kauppakeskusen suihkulahteen monikayttoa

Paivan raakattuamme jalkaparkojamme, jotka eivat viela olleet edes toipuneet pitkista lennoista, suuntasimme illalla ihastelemaan muutamia valaistuja paikallisia nahtavyyksia. Tarkoitus oli, etta Juhana ottaa muutaman yokuvan, nautitaan kivasti paivallista, ja mennaan ajoissa nukkumaan. Saavuimme ensimmaiselle kuvauskuohteelle (Singaporen maailmanpyora aivan Formularadan varikon tuntumassa) hieman seitseman jalkeen, ja Millan huumori alkoi loppua kymmenen aikoihin, kun vatsa kurni, jalkoja sarki ja ruokapaikasta ei ollut viela tietoakaan ukon kasatessa jalustaa pystyyn lahes joka pytingin takia aina vaan uudestaan! Alueella ei myoskaan ollut budjettiimme sopivaa ruokapaikkaa, joten ei auttanut kuin hypata metroon ja edullisemmille apajille. Koska mieluisaa paikkaa ei tahtonut loytya rikoimme puoliltaoin ensimmaisen kerran periaatettamme "ei makkaria". No kuvista tuli ainakin hienoja, joten valiako yhdella lipsumisella... Tuplajuusto toimi kuten kotimaassa, ja Juhanan kokeiluvimman taytti Double Spicy One, friteoitua jotakin.

Formularadan baarilla

Alienien koti?

Toisena paivana satoi koko aamupaivan, joten jalkamme saivat sopivan lepotuokion. Sateen hellitettya lahdimme etsimaan bussiasemaa, saadaksemme selville seuraavan paivan aikataulun. Singaporesta paasee poistumaan Malesian puolelle Johor Bahruun paikallisilla busseilla, missa voi hankkia lipun eteenpain haluamaansa kohteeseen. Halusimme mielummin ottaa bussin Lavenderin asemalta suoraan Mersingin kaupunkiin, josta lautat Tiomanin saarelle lahtevat. Bussi maksoi 29 SGD, joka taman hetken kurssilla tekee noin 18 euroa. Olisi varmaan ollut halvempaa vaihtaa bussia Malesian puolella, mutta ei olisi sopinut omaan aikatauluumme ja stressin sietokykyymme silla hetkelle ehka niin hyvin.

Bussiterminaali ei ollut Singaporestandardia

...mutta palvelu parakista oli ystavallista

Viimeisena Singaporen iltanamme tarkoituksenamme oli kayda katsastamassa Night Zoo (29 SGD), mutta saatiedotuksen luvatessa kaatosateita vaihtui elaintarha Little Indian kaduilla kayskentelyksi. On se vaan aina yhta jannaa, miten yhden kaupungin sisalta voi loytya niin taysin erilainen maailma! Kaiken kaikkiaan Singapore on erittain hieno seka monipuolinen kaupunki. Se on oikeasti siisti ja hyvin jarjestelmallinen, emmeka tormanneet ruuhkiin tai tungokseen. Singaporesta saatiin hyva pehmea lasku ja startti reissullemme.

Happy Deepavalia kaikille!

Frankfurtista vasempaan ja Bangkokista oikeaan

Lähtöaamuna maanantaina oli Milla odotetusti hieman jännittynyt ja hermostunut. Kuitenkin kun rinkat saatiin selkään ja suunta otettiin lentokentälle, niin mieli rauhottui täysin. Helsinki-Vantaalla käytiin tutut rutiinit läpi ja näin kauan odotettu matka saattoi vihdoin alkaa!

Ensimmäiseksi lento Frankfurtiin, josta 5 tunnin odotuksen jälkeen noustiin Thai Airwaysin jumboon. Jumboneitsyille tämä oli hyvin jännittävää. Saatiin onneksi neljän paikan keskirivi kaksin käyttöön, joten 10 tunnin yölento sujui oikein mukavasti. Palvelukin oli erinomaista, sillä alle desin viinilasi pääsi harvoin tyhjenemään ennen kuin emot jo kiikuttivat täydennystä kuin ravintolassa konsanaan.

Bangkokissa iski onnen tunne vasten kasvoja. Tiedättehän sen fiiliksen, kun kone laskee etelän lämpöön ja erityisesti kohteeseen, jonka tuoksut ovat jo entuudestaan tuttuja? Bangkokin kostean kuuma ihana lämpötila tosiaan pläjähti päin kasvoja terminaalista ulos tullessa ja hajuaisti poimi jokaisen entuudestaan tutun tuoksun. Eikä voinut kuin hykerrellä ajatuksesta, että siitä saa nauttia pidempään kuin perinteisen kaksi viikkoa! Piste iin päälle saatiin vielä kun makuaistitkin tyydytettiin paikallisella ruualla ja Singhalla Air Asian Singaporen lentoa odotellessa.

Viimeinen lento alkoi jo tosissaan tuntua ja kaksi melkoisen väsynyttä reissaajaa laskeutui Singaporeen tiistaina illalla. Metrolla sukkuloitiin kätevästi Perak Hotelliin Little Indian kaupunginosaan ja n. 23:00 paikallista aikaa rojahtivat rinkat hotellin sängylle. Täällä ollaan 5 tuntia Suomen aikaa edellä (kunnes käännätte talviaikaan), joten matkaa tuli tehtyä ovelta ovelle yhteensä 30 tuntia. Nälkä kuitenkin voitti väsymyksen ja raahauduimme vielä auki olevaan katukeittiöön nauttimaan ensimmäisen aterian Singaporessa. Väsyneinä, mutta kylläisinä ja onnellisina painuivat päät lopulta tyynyyn kahden aikoihin...